Olimme Temen kanssa tänään agiliitämässä seuramme ns. möllikisoissa Pirkkalan navetalla. Kyse on harjoituskisoista, joissa voi reenata kisanomaisia suorituksia vähän rennommissa merkeissä. Noissa on yleensä mölli-rata, jota on helpotettu jättämällä pois vaikeampia esteitä (kuten kepit ja keinu), sekä kilpailevien rata, joka sitten voi sisältää kaikkia esteitä.T. ilmoitti meidät mukaan molempiin, mikä olikin vähintäänkin kohtuullista, koska huomiset reenit meiltä jää väliin.

Jaa miten meni? Nooh, mölli-rata pisteltiin menemään uskomattomalla vauhdilla kellottaen ajaksi 15,98 sekuntia alle ihanneajan. Tiedän, olen raketti. Jaa ne virheet? Myönnetään, muutama vitonen tuli. Tai siis neljä vitosta. Kaksi hypyissä iloisesti lennelleistä rimoista ja kaksi kontaktivirheistä (puomin ja aan alastulossa). Eli "lempivirheistäni". Mutta muuten meni oikein kivasti. Ja - yllättävää sinänsä - pääsimme palkinnoillekin. Olimme toisia!

Entäpä sitten tuo kisarata...niin...Temellä saattaa olla asiasta eriävä mielipide, mutta meikätyttö antoi ainakin palaa oikein kunnolla! Tiedättehän; täysillä, kieli suupielestä vallattomasti lerpattaen, joka kurvista, kiihdytyksestä, hypystä ja muusta estoitta nauttien. Välillä ohjeita kuunnellen ja katsellen, välillä niistä vähät välittäen: kyllä meikä osaa rataa lukea kaveri, nyt mennään tältä hypyltä putkeen, eikä sun käsien ja kehon asennolla saati suullasi ole siihen mitään sanottavaa! Lopputuloksen varmaan pystyittekin jo päättelemään; hyl, hyl, hyl, hylkeitä vain pyydystelen. Ja se hylkäys tuli juuri putkeen menosta väärässä kohdassa. Muuten yllättävät pari vitosta rytmin sekoamisesta pujottelussa (hei, ei voi aina puikka onnistua, kysykää vaikka Palanderilta) ja jokunen rimanpudotus. Ei siis pokaaleja, mutta glooriaa kuitenkin. Olisitte meinaan nähneet kun kävin vetämässä heti tuon kohelluksen päätteeksi tyylipuhtaan kunniakierroksen yleisön joukossa. Lumosin jokaisen ja Temekin heltyi tuosta. Tuossa tilanteessa kaikki ymmärsivät, että pääasia on että meillä koirilla on hauskaa.

Meillä kävi muuten vieraita. Jenni ja Domino. Jenni on ihminen, Domino on australianpaimenkoira (uros). Asuivat pitkään meidän kanssa samassa talossa ja ovat samassa agility-ryhmässä. Jennin ja Dominon isäntä Jaakko liittyi myös  seuraan.  Pidän ihmisvieraista mutta koiravieraat saattavat joskus olla rasittavia. Etenkin jos ne käyvät heti ensiksi puruluusi  kimppuun ja vievät vielä omien ihmisiesi kaiken huomion. Alla pari kuvaa, jotka tiivistävät tunnelmani.

Domi ja puruluu(ni):
1308425.jpg
Domi rapsuteltavana ja minä mieltäni osoittamassa:
1308420.jpg