Kuten aiemminkin on tullut todettua, viihdymme hyvin metsissä. Niin minä kuin ihmiseni. Marikan ja Temen kohdalla kyse lienee jostakin urbaanin ihmisen syvästä kaipuusta rauhoittumaan perusasioiden äärelle mahdollisimman kauaksi kaupungin melusta, pölystä ja tohinasta. Minulle metsä tarjoaa em. lisäksi niin paljon enemmän - mitenkään väheksymättä ihmisen kykyjä aistia ja kokea erilaisia asioita.

Ensinnäkin vapaus. Metsäpoluille saapuessamme pääsen yleensä hihnasta irti, mikä tarkoittaa vauhtia ja vielä kovempaa vauhtia. Ilmavirta korvissani ihanasti suhisten juoksentelen pitkin polkuja kunnes enimmät höyryt ovat elimistöstäni poistuneet.

Sen jälkeen ovatkin vuorossa metsätyöt. Etsin hampaisiini lähimmät kepit jotka pistelen silpuksi tuossa tuokiossa. Kepeissä olevat ylimääräiset oksat karsin huolellisesti pois ja sitten vasta pätkin kepit sopivan mittaisiksi. Olen ottanut mallia Temen Matti-enosta, joka tosin osaa käsitellä paljon isompia keppejä. Mutta metsuri se on pienempiäkin metsätöitä tekevä metsuri.  Karsimisen ja pätkimisen jälkeen on leikin aika ja tarjoan siististi karsittuja keppejä ihmisilleni. Joskus se tuottaa toivotun tuloksen ja saan kirmata lentävän puutyöni perään. Mutta valitettavan usein keppini jää  päättäväisen etenemisen vuoksi vaille huomiota, vetoavista äännähdyksistäni huolimatta. Jonkin aikaa keppejä kannettuani luovutan. Kunnes koittaa pysähdys syystä tai toisesta. Silloin aloitan tarmokkaasti saman urakan uudelleen. Kumma juttu miten ihmiset eivät meinaa nähdä keppejä metsältä.

Entäpä hajut ja äänet. Metsä tarjoaa uskomattoman määrän tavallisesta lenkkiympäristöstäni poikkeavia aistielämyksiä. Muiden koirien hajut ovat kyllä vähemmässä, mutta kaikkea muuta nuuskittavaa kyllä löytyy. Ja jopa sellaisia vastustamattomia tuoksuja, jotka pistävät väkisin kierimään niiden päällä ja tartuttamaan niitä omaan turkkiin. Esim. Temen Eau de Ketunliriksi ristimä tuoksu, mikä pistää minut aivan sekaisin. No hei, kyllähän ihmisetkin loiskuttelevat yllensä ties mitä myskin ja kukkasten hajuja!

Mainittakoon vielä yllättävät asiat. Temen kanssa olemme kolunneet Kaupin-Niihaman metsiä ristiin rastiin lukemattomat kerrat ja poluillemme on osunut jos jonkinlaista. Monenlaisia eläimiä ja ihmisiä, erikoisia luonnonilmiöitä, kauniita maisemia, upeita uintipaikkoja, karkuteillä olevia koiria, hylättyjä autoja keskellä metsäniittyä, sekä yhä vain uusia polkuja koettavaksi. Uskomatonta, miten melkeinpä keskellä kaupunkia voi olla noin mahtava paikka!

Täältä tullaan!


Minä ja vaihteeksi luminen metsäni