Tuo uusi kamuni on yhdeksän viikon ikäinen tolleri-pentu (siis novascotiannoutaja) Penni. Penni oli meillä eilen kylässä emäntänsä Jennin kanssa, ja näin saimme tilaisuuden tutustumiseen. Olen innokas pentukoirien leikittäjä ja niinpä olinkin tuota pikaa tavattuamme valmis toimintaan. Tein parhaat houkutuselkeeni saadakseni pennun leikkimään kanssani; heiluttelin häntääni, vältin katselemasta Penniä silmiin, otin leikkiasentoja jne., mutta kaveri ei lämmennyt. Raukkaparka oli ilmeisesti liian kauhuissaan itseään niin paljon isommasta koiruudesta. Penni jopa meni minua karkuun ahtaisiin rakoihin huonekalujen taakse Lopulta kyllästyin ja keskityin Jennin huomion ja rapsutusten saamiseen. Jossakin vaiheessa päätin poistua huoneesta, jotta pennun ei tarvitsisi ottaa minusta stressiä. Kuuleman mukaan Penni olikin heti tuon jälkeen nukahtanut. Kävimme vielä myöhemmin ulkona ja siellä pikkuinen hieman reipastuikin uskaltautumatta kuitenkaan kanssani leikkimään. No, ehkäpä ensi kerralla sitten.
Koitan houkutella Penniä leikkimään, mutta kamu vain lymyilee Jennin suojissa...
...tai sitten sohvan ja arkun välissä
Moinen saa pennun luomet lupsumaan:
Raskasta tämä sosiaalistuminen:
Kommentit