Jesh, otsikostakin sen voi päätellä, täällä ollaan pentukuumeessa. Suloiset syypäät sairastumiseeni ovat Lilyn siskon Tuitun kuusi pientä karvapalleroa, joita kävimme eilen Lempäälässä katsomassa.
  Toinen toistaan hurmaavampia pikku naskalihampaat olivat, ja niin reippaita, rohkeita ja leikkisiä. Ja kovasti pitivät ääntä - kaikenlaista murinaa ja vingahtelua tuli kuultua. Kasvattajansa Miikun mukaan ovat siinä suhteessa kovasti emoonsa tulleet. Ja tosiaan, kyllähän se Tuittu meillekin kovasti koitti jutella vierailumme aikana.
  Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa bortsun pentuja ihan livenä. Palauttivat mieleen kummasti sen, millainen Lilykin nelisen vuotta sitten oli. No, kaiken suloisen lisäksi mieleen palutui myös niitä vähemmän suloisia juttuja, mutta mitäpä niistä pissalätäköistä ja pureskelluista kengistä sun muista.
  Jaahas, pitäisköhän alkaa suunnittelemaan Lilylle pientä kaveria...kuinkahan kovasti tuota Marikaa pitäisi suostutella...