Tämän viikon etsintäreenien paikaksi oli valikoitunut betonielementtitehdas Kangasalla, mikä toi mukavaa vaihtelua touhuun. Onhan tuo ihan eri juttu etsiä sisällä isoissa tehdashalleissa, joissa on maastoon verrattuna täysin erilaisia potentiaalisia piilopaikkoja ja monenmoista koirille uutta ja ihmeellistä - jopa hieman pelottavaakin. Tässä tehtaassa koirien nenänkäyttöä vaikeutti vielä tehokas ilmastointi, joka tuntui levittävän ja painavan hajut minne sattuu. Haasteita siis!

Paikalla oli kuusi ohjaajaa ja seitsemän koiraa, joten perjantai-ilta sujuikin mukavasti etsinnän merkeissä - tai omalta osaltani ehkä suurimmaksi osaksi kuiitenkin piilossa olemisen ja löydetyksi tulemisen odottamisen merkeissä. No, onhan se mukavampaa makoilla kippurassa lehtiroskiksessa tai istuskella ison työkoneen ohjaamossa, kuin värjötellä pakkasessa jonkun kuusen juurella. Hankalista hajuolosuhteista ja pirullisista piiloista huolimatta niin minä kuin muutkin maalimiehet tulimme joka koiran etsintävuorolla kyllä varsin kohtuullisessa ajassa löydetyiksi. Oli jälleen kerran hienoa nähdä Lilyn innokasta etsintätyöskentelyä, vaikka vaikeuksia jonkin verran otuksella olikin. 

Sasa pääsi tällä kertaa jo hieman isompaan rooliin omalla reenivuorollaan, ja makkararingin lisäksi tyttö sai elämänsä ensimmäisen etsintätehtävän, jossa piti löytää n. 50 metrin päähän ison lavan taakse kätkeytynyt maalihenkilö. Sasa hoksasi makkararingin jäljiltä hienosti mistä on kyse, kun tuli päästetyksi hihnasta irti ja innostetuksi matkaan. Siitä selvästi huomasi kuinka päässänsä kirkastui ajatus: täällä jossakin on vielä joku kiva ihminen, jolla varmasti on mulle lisää herkkuja! Nenä pystyssä neiti lähti matkaan, eikä kauaa mennyt, kun nakinpalat jo vilahtivat löydetyn kädestä pohjattomaan koirankitaan. Sasan reippaudessta ja ahaa-elämyksestä jäi kyllä todella hyvät fiilikset.

Torstaina muuten kävimme Lilyn kanssa pitkästä aikaa agiliitelemässä navetalla. Tauon jälkeen homma sujui yllättävän hyvin; tokihan joitakin rimoja tuli tiputeltua ja ohjaajan pää tuntui jumittavan joissakin kohdin, mutta ihan hyvillä mielin noistakin reeneistä kotiin päin lähdettiin.