Lenkillä Lihasulassa

Kävimme eilen kauniin syyspäivän kunniaksi tekemässä mukavan metsäreippailun Kaarinan polkuun kuuluvalla Heramaanjärven lenkillä Kangasalan Lihasulassa.

Mukana olivat allekirj. lisäksi tietenkin touhutytöt Lily ja Sasa, sekä Penni (tolleri) ja Jenni (oululainen).

Lenkki mehutaukoineen kesti n.2,5 tuntia rauhallisesti edeten ja välillä otuksiamme kuvaten. Pituutta tuolle lenkille tulee n.5,5 km, kun lähtö- (ja paluu-)paikkana on Kaarinan polun infotaulu Lihasulan kartanon tuntumassa.

Lenkki on maastoltaan vaihteleva; alun kallioista ja risukkoista sekä reippaita ylä- ja alamäkiä sisältävän osuuden jälkeen kiersimme Heramaanjärven pohjoispuolelle kivikkoista polkua, minkä jälkeen polku erkanee kauemmaksi järvestä mukavalle mäntykankaalle, kunnes palaa, kuin ympyrän sulkien, takaisin jo kuljetulle polulle. Etelärannalla on vakuuttavilta kalliojyrkänteiltä sen verran äkkipudotusta järveen, että koirien kanssa saa olla tarkkana. Kallioilla oli myös nuotioitu, mutta siihen tarkoitukseen mukavampi ja enemmänkin tehty paikka löytyy pohj.rannalta. Järven vesi on käsittämättömän kirkasta, tuoden mieleen tunturijärvet. Joku kerta täytyy ottaa onkivehkeet mukaan, niin näkee, onko järvessä mitään elämää.

Kaiken kaikkiaan kiva retki, vaikkakin futsal-pelissä telomani pohje alkoi loppua kohden vääntämään naamaa irvistykseen. Mutta hyvässä seurassa, koirien innokasta touhua ja vapaasta ulkoilusta nauttimista seuratessa moinen vaiva jäi taka-alalle.

Suosittelen lenkkiä lämpimästi kaikille! Ja Lihasulan kartano/kylä ovat myös näkemisen arvoiset, mikäli maalaisidylliä arvostaa.

Kartanosta (ja myös mistä Lihasula -nimi on peräisin) infoa lisää:

www.lihasula.fi/sivu/kangasala