Olimme siis perjantaista sunnuntaihin koko lauman voimin Niksulassa reenaamassa etsintähommia.

Hanna S:n junailema mukava ja antoisa tapahtuma sujui kuuden koirakon voimin mainiosti (tai oikeastaan kahdeksan, sillä Hannalla ja Annalla oli mukana molemmat koiransa); heikoista ennusteista huolimatta voi sanoa säiden suosineen meitä (ei kastuttu kunnolla kertaakaan), koiria (ja ihmisiä) saatiin hyvin ja tehokkaasti harjoitettua ja majoitusolosuhteet Niinisalon upseerikerholla olivat mainiot.

Perjantai-iltana, kaikkien saavuttua paikalle, kävimme reenaamassa pimeässä eräällä vanhalla sorakuopalla. Kuopan alue oli juuri sopivan kokoinen nopsan hakureenin vetämiseen kaikille koirille. Pakkasen puolelle painunut lämpötila aiheutti sorakuopan alueella ilman liikkumisen mielenkiintoisella tavalla, mikä  toi touhuun oman haasteensa. Mutta hienosti koiruudet suoriutuivat tehtävistään - myös ylienergiset Lily ja Sasa. Jännitystä iltaan toi kuopalle jostakin yht´äkkiä räyhäämään ilmestynyt tunnistamattomaksi jäänyt, mutta kaikesta päätellen hyvin iso vieras koira, jonka omistaja sai pedon kuitenkin vietyä pois paikalta ilman vahinkoa. Tosin Minna lienee saanut korvansa juuressa rähjänneestä karkulaisesta jonkin asteisen trauman.

Lauantaina olikin sitten koko päivä aikaa, mikä mahdollisti meille kahdet reenit. Reenipaikkana oli armeijan Hämeenkankaan harjoitusalueen maasto. Meille Tampereen ympäristön rytöisissä ja kosteikkoisissa sekametsissä rymyämään tottuneille tuollainen hiekkapohjainen avara mäntykangas oli todella mukavaa vaihtelua. Lisäksi sotapoikien kaivamat poterot ja juoksuhaudat korsuineen tarjosivat hyviä piilopaikkoja.

Aamupäivän reeneissä kokeileimme Sasan kanssa ensimmäistä kertaa jälkeä. Sasa hoksasi kohtuullisen hyvin mikä on homman nimi, mutta taisi kyllä ihmetellä, miksi hajun perässä ei ollutkaan ketään ihmistä. No, jälkeä täytyy nyt tulevissa reeneissä ennen maan jäätymistä ottaa lisää. Sasan kanssa täytyisi saada myös haukkumista vahvistettua, jotta sitä voisi pikku hiljaa alkaa yhdistää maalimiehen löytämiseen. Lilyllä oli Marikan kanssa hakureeni kohtalaisen isolla alueella, josta he aikansa aluetta sahaamalla tarkistettuaan löysivät eksyneen parivaljakon erään poteron pohjalta.

Iltapäivän reenit vedettiin sitten taas vähän pienempiä hakuja sisältäen, jotta ehdittiin saunomaan ajallamme. Niiden yhteydessä Lily ja Sasa pääsivät myös kirmailemaan hetken vapaana Esp.vesikoira Berron kanssa, mikä olikin kolmikosta oikein mukavaa puuhaa - tai no, Lily kylläkin keskittyi lähinnä omiin touhuihinsa, mutta Sasa ja Berro-poika painelivat erottamattomina ympäriinsä.

Sunnuntaina ehdimme sitten vielä ottamaan yhden reenisession ennen eläintenkuljetusvaunujemme suuntaamista koteja kohti. Paikkana oli lauantailta tuttu Hämeenkangas, jossa osalle koirista oli ohjelmassa jälkeä ja lopuille hakua. Sasan kanssa oli tarkoitus tehdä isompi haku, mutta onnekkaasta etsintäsuunnitelmasta ja neiti Nenän tarkkavainuisuudesta johtuen homma ei juuri varttia kauempaa kestänyt, ennen kuin maalihemmot jo tulivat löydetyiksi. Sasa on kyllä uskomattoman hyvä tuon nenunsa kanssa!

Kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu siis. Koirat saivat touhua ja toimintaa oikein kunnolla, ja kyllähän tuo meille kaksijalkaisillekin hyvää reeniä, virkistävää ulkoilua ja kivaa vaihtelua tarjosi. Ja vieläpä hyvässä seurassa, mistä ISO KIITOS koko porukalle!

"Joko mennään?" - Lily ja Marika valmiina reenaamaan.

Lily kyttää palkkioleluansa.

Päivä raittiissa ulkoilmassa väsyttää kummasti.

Sasa vauhdissa. Kuvan oikeassa reunassa Berron takajalka.

Berro, Sasa ja Lily näyttävät Marikalle ja Maritalle mallia juoksuhautojen tarkastuksesta.

 

Reissun jälkeen uni maistui tytöille.