Kävin Lilyn kanssa hetki sitten eläinlääkärillä silmätarkastuksessa, niitä kun ei ole tsekattu sitten pentuaikojen.

Simmut ovat paitsi kauniit myöskin terveet, mikä oli oikein kiva kuulla. Ainoa löydös oli luomien alla kasvavat karvat, jotka kuulemma saattavat joskus aiheuttaa oireita, kuten silmien vuotamista niitä ärsyttäessään. Oireettomana tuota "vaivaa" ei kuitenkaan mitenkään hoideta. Tämä karvasilmäisyys (oma termini) on lääkärin mukaan perinnöllinen juttu. Tietoa ei ole, onko näitä karvasilmiä Lilyn suvussa muita.

Muuten täällä mennään perusmeiningillä. Mitä nyt Sasha yöllä oksensi kolme kertaa, kun meni popsimaan eilisellä metsälenkillä aimo annoksen keppejä - nam! No, eipä tuosta muuta harmia ollut, kuin yöllisiä herätyksiä ja mattojen putsausta. Olisi tietenkin parempi, kun moisia keppioksuja ei tulisi ollenkaan, mutta milläs estät tuota ahmattia niitä popsimasta aina kun silmä välttää.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Viime viikonloppu meni mukavasti Niinisalossa, jossa pidimme TSE:n ryhmämme kanssa jälleen tehotreeniviikonlopun.

Paikalle saavuimme perjantaina seitsemään mennessä, ja kamppeiden purkamisen jälkeen otimme pienet hakureenit majapaikan lähimaastossa. Kovan pakkasen vuoksi porukka jaettiin kahteen ryhmään, ja koirat odottelivat omaa vuoroaan lämpimissä huoneissaan. Koiruuksille otettiin max.2 maalihemmoa per kuono pienillä etäisyyksillä. Näin reenit saatiin vietyä läpi ilman paleltumia. Porukkamme vähemmän karvaiset jäsenet pääsivät tuon ulkoilun jälkeen saunomaan itsensä lämpimiksi. Saunan jälkeen saimme kuulla mielenkiintoista asiaa poliisikoirien työstä ja kouluttamisesta mukaamme Tampereelta saksanpaimenkoiransa Urhon kanssa reenailemaan lähteneeltä Marko S.:lta.

Lauantain ohjelmassa oli n.20 asteen pakkasesta johtuen reenailua sisätiloissa teemalla "päivä paloasemalla". Hanna S. (Sirpan matkatoimistosta) oli saanut järkättyä meidän käyttöömme Kankaanpään paloaseman ja siellä olikin mukavaa ja antoisaa touhuta rakennusetsinnän merkeissä. Henkilökunta esitteli rennosti asemaa ja työtänsä ja fiilis oli koko ajan sellainen, että olimme tervetulleita taloon. Isompia hälytyksiäkään ei tuona aikana ollut, joten yllättäviä tilanteita tyyliin mitätääkoiratekeesammutuspuvussani ei tullut eteen. Koirille tuli pitkästä aikaa - joillekin ensimmäisen kerran - kokemusta rakennusetsinnästä, ja kokeneemmatkin olivat ihmeissään parin savunhajuisen piilon kohdalla. Lily ja Sasha olivat kovasti touhuissaan paloasemalla, tekivät hienosti töitä, mutta kummallakin oli omat vaikeat paikkansa, joiden yhteydessä tuli mietittyä tarkemmin omaakin toimintaa koiran ohjaajana (omalla kohdallani tietenkin Sassukan kanssa). Illalla saunan lauteilla tulikin Markon kanssa käytyä antoisa keskustelu aiheesta.

Paloaseman rennossa ilmapiirissä intouduimme kuvauttamaan koiramme asiaan kuuluvaa taustaa vasten. Lotalle kiitos hienoista kuvista!

Paloasemalla vierähtikin sen verran kauan, että ruokailujen jälkeen totesimme ettei illalla enää oteta reenejä. Sen sijaan lähdimme parissa porukassa ulkoilemaan, ja minä suuntasin majapaikkamme edessä aukeavan järven jäälle Sasan kanssa. Mukaamme lähti Marko & Urho, Lotta & Tuisku ja Riitta & Helmi. Koirilla olikin mahtava juoksu- ja telmintätuokio lumisella jäällä. Meillä ihmisillä pääsi hiljalleen vilu hiipimään luihin ja ytimiin tuota iloista touhua seuratessamme, mutta sauna pelasti jälleen tilanteen.

Sunnuntaina pakkanen oli sitten hellittänyt jo alle 10 asteen, joten pääsimme tekemään viikonlopun viimeisen reenin ulkona ja näin hyödyntämään Niinisalon mainiota maastoa. Syvässä puuterilumessa kahlaaminen teki tästä reenistä hyvän kuntoilutapahtuman myös meille ihmisille. Koirat näyttivät nauttivan lumisessa metsässä juoksemisesta ja etsimisestä erityisen paljon ja niinpä maalimiehetkin lötyivät varsin ripeästi. Väsyneet ja onnelliset koirat ihmisineen pakattiin tämän jälkeen autoihin ja kotimatka aloitettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Niinisalon sotilaskodin edullisten eväiden nauttimisen jälkeen. Mahtava viikonloppu! 

Puuterilumen peittämillä rinteillä vetokoira on oiva apu:

Lily ja juoksemisen hurma:

Sasha löytää hankalaksi osoittautuneesta verhopiilosta maalimiehen:

Loppukevennys:

Kävimme eilen kauniin syyspäivän kunniaksi tekemässä mukavan metsäreippailun Kaarinan polkuun kuuluvalla Heramaanjärven lenkillä Kangasalan Lihasulassa.

Mukana olivat allekirj. lisäksi tietenkin touhutytöt Lily ja Sasa, sekä Penni (tolleri) ja Jenni (oululainen).

Lenkki mehutaukoineen kesti n.2,5 tuntia rauhallisesti edeten ja välillä otuksiamme kuvaten. Pituutta tuolle lenkille tulee n.5,5 km, kun lähtö- (ja paluu-)paikkana on Kaarinan polun infotaulu Lihasulan kartanon tuntumassa.

Lenkki on maastoltaan vaihteleva; alun kallioista ja risukkoista sekä reippaita ylä- ja alamäkiä sisältävän osuuden jälkeen kiersimme Heramaanjärven pohjoispuolelle kivikkoista polkua, minkä jälkeen polku erkanee kauemmaksi järvestä mukavalle mäntykankaalle, kunnes palaa, kuin ympyrän sulkien, takaisin jo kuljetulle polulle. Etelärannalla on vakuuttavilta kalliojyrkänteiltä sen verran äkkipudotusta järveen, että koirien kanssa saa olla tarkkana. Kallioilla oli myös nuotioitu, mutta siihen tarkoitukseen mukavampi ja enemmänkin tehty paikka löytyy pohj.rannalta. Järven vesi on käsittämättömän kirkasta, tuoden mieleen tunturijärvet. Joku kerta täytyy ottaa onkivehkeet mukaan, niin näkee, onko järvessä mitään elämää.

Kaiken kaikkiaan kiva retki, vaikkakin futsal-pelissä telomani pohje alkoi loppua kohden vääntämään naamaa irvistykseen. Mutta hyvässä seurassa, koirien innokasta touhua ja vapaasta ulkoilusta nauttimista seuratessa moinen vaiva jäi taka-alalle.

Suosittelen lenkkiä lämpimästi kaikille! Ja Lihasulan kartano/kylä ovat myös näkemisen arvoiset, mikäli maalaisidylliä arvostaa.

Kartanosta (ja myös mistä Lihasula -nimi on peräisin) infoa lisää:

www.lihasula.fi/sivu/kangasala

Jenni ja Sasa, joka tottelee myös nimeä Penni, jos palkasta sovitaan.

Tämä vilahdus oranssia on siis Penni.

Lilyllä on lystiä.

Penni on vesikoira...

...tai vesirotta.

Näitä kolmea on kovin vaikeaa saada samaan kuvaan.

Olimme siis perjantaista sunnuntaihin koko lauman voimin Niksulassa reenaamassa etsintähommia.

Hanna S:n junailema mukava ja antoisa tapahtuma sujui kuuden koirakon voimin mainiosti (tai oikeastaan kahdeksan, sillä Hannalla ja Annalla oli mukana molemmat koiransa); heikoista ennusteista huolimatta voi sanoa säiden suosineen meitä (ei kastuttu kunnolla kertaakaan), koiria (ja ihmisiä) saatiin hyvin ja tehokkaasti harjoitettua ja majoitusolosuhteet Niinisalon upseerikerholla olivat mainiot.

Perjantai-iltana, kaikkien saavuttua paikalle, kävimme reenaamassa pimeässä eräällä vanhalla sorakuopalla. Kuopan alue oli juuri sopivan kokoinen nopsan hakureenin vetämiseen kaikille koirille. Pakkasen puolelle painunut lämpötila aiheutti sorakuopan alueella ilman liikkumisen mielenkiintoisella tavalla, mikä  toi touhuun oman haasteensa. Mutta hienosti koiruudet suoriutuivat tehtävistään - myös ylienergiset Lily ja Sasa. Jännitystä iltaan toi kuopalle jostakin yht´äkkiä räyhäämään ilmestynyt tunnistamattomaksi jäänyt, mutta kaikesta päätellen hyvin iso vieras koira, jonka omistaja sai pedon kuitenkin vietyä pois paikalta ilman vahinkoa. Tosin Minna lienee saanut korvansa juuressa rähjänneestä karkulaisesta jonkin asteisen trauman.

Lauantaina olikin sitten koko päivä aikaa, mikä mahdollisti meille kahdet reenit. Reenipaikkana oli armeijan Hämeenkankaan harjoitusalueen maasto. Meille Tampereen ympäristön rytöisissä ja kosteikkoisissa sekametsissä rymyämään tottuneille tuollainen hiekkapohjainen avara mäntykangas oli todella mukavaa vaihtelua. Lisäksi sotapoikien kaivamat poterot ja juoksuhaudat korsuineen tarjosivat hyviä piilopaikkoja.

Aamupäivän reeneissä kokeileimme Sasan kanssa ensimmäistä kertaa jälkeä. Sasa hoksasi kohtuullisen hyvin mikä on homman nimi, mutta taisi kyllä ihmetellä, miksi hajun perässä ei ollutkaan ketään ihmistä. No, jälkeä täytyy nyt tulevissa reeneissä ennen maan jäätymistä ottaa lisää. Sasan kanssa täytyisi saada myös haukkumista vahvistettua, jotta sitä voisi pikku hiljaa alkaa yhdistää maalimiehen löytämiseen. Lilyllä oli Marikan kanssa hakureeni kohtalaisen isolla alueella, josta he aikansa aluetta sahaamalla tarkistettuaan löysivät eksyneen parivaljakon erään poteron pohjalta.

Iltapäivän reenit vedettiin sitten taas vähän pienempiä hakuja sisältäen, jotta ehdittiin saunomaan ajallamme. Niiden yhteydessä Lily ja Sasa pääsivät myös kirmailemaan hetken vapaana Esp.vesikoira Berron kanssa, mikä olikin kolmikosta oikein mukavaa puuhaa - tai no, Lily kylläkin keskittyi lähinnä omiin touhuihinsa, mutta Sasa ja Berro-poika painelivat erottamattomina ympäriinsä.

Sunnuntaina ehdimme sitten vielä ottamaan yhden reenisession ennen eläintenkuljetusvaunujemme suuntaamista koteja kohti. Paikkana oli lauantailta tuttu Hämeenkangas, jossa osalle koirista oli ohjelmassa jälkeä ja lopuille hakua. Sasan kanssa oli tarkoitus tehdä isompi haku, mutta onnekkaasta etsintäsuunnitelmasta ja neiti Nenän tarkkavainuisuudesta johtuen homma ei juuri varttia kauempaa kestänyt, ennen kuin maalihemmot jo tulivat löydetyiksi. Sasa on kyllä uskomattoman hyvä tuon nenunsa kanssa!

Kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu siis. Koirat saivat touhua ja toimintaa oikein kunnolla, ja kyllähän tuo meille kaksijalkaisillekin hyvää reeniä, virkistävää ulkoilua ja kivaa vaihtelua tarjosi. Ja vieläpä hyvässä seurassa, mistä ISO KIITOS koko porukalle!

"Joko mennään?" - Lily ja Marika valmiina reenaamaan.

Lily kyttää palkkioleluansa.

Päivä raittiissa ulkoilmassa väsyttää kummasti.

Sasa vauhdissa. Kuvan oikeassa reunassa Berron takajalka.

Berro, Sasa ja Lily näyttävät Marikalle ja Maritalle mallia juoksuhautojen tarkastuksesta.

Reissun jälkeen uni maistui tytöille.

Parin tunnin kuluttua suuntaamme laumankuljetusvaunumme keulan kohti Niinisaloa, missä vietämme viikonlopun tehokkaasti koirien kanssa etsintää reenaillen.

Kyseessä on TSE-ryhmämme jäsenen Hannan toimeenpanema tapahtuma, johon osallistuu yhteensä kuusi koirakkoa. Mukavaa päästä touhuamaan hyvässä seurassa koiruuksien kanssa maastossa oikein kunnolla! Viikonloppu tekee varmasti erittäin hyvää myös Lilylle ja Sasalle, jotka ovat tällä viikolla jääneet luvattoman vähälle toiminnalle.

No, olimmehan sentään maanantaina raunioilla reenaamassa myrskyn keskellä, mutta muuten ovat tytsyt saaneet tyytyä hihnalenkkeihin. Lilyn agi-reenitkin jouduimme jättämään väliin isännän pohjevamman takia. Toivottavasti tehotreeni ja vapaana juoksentelu Niksulan kankailla pistää otustemme hännät heilumaan.

Tarinaa ja toivottavasti kuvia reissusta luvassa viikonlopun jälkeen.