Alkuun lyhyesti kuulumiset tuolta huhtikuun puolelta näihin päiviin asti.

Tuo Lilyn huhtikuussa saama tassuvamma osoittautui sittemmin hyvin sitkeäksi vaivaksi ja sitä paranneltiin oikeastaan elokuulle asti. Silloin vasta pääsimme pitkästä aikaa palaamaan agilityn pariin. Reeneissä koitimme päästä kumpikin taas kiinni juonen päästä - vaihtelevalla menestyksellä. Välillä sekoili koira ja toisinaan taas tuntui multa ohjaamisen alkeetkin hukkuneen jonnekin. No, ajoittain toki pilkahteli valoakin pimeyteen ja teimme jotakin ihan kivastikin. Kerta kerran jälkeen tuntui kuitenkin Lily kuumiavan enemmän ja enemmän. - ja tällä tarkoitan sellaista bortsumaista liiallista kuumiamista.

Ja nyt tähän päivään. Tänään oli sitten agi-reenit navetalla. Ja neiti L. täysin out of control! Toisten koirien reenatessa L. riekkui hihnassaan niin, että olin varma että joko a) hihna katkeaa, b) valjaiden lukko pettää tai c) seinä, jossa hihna oli kiinni, kaatuu. Ihme kyllä mikään näistä ei toteutunut. Ja sitten kun neidin oma vuoro tuli, niin...ihan kuin radalla olisi kanssani ollut joku täysin ventovieras koira, sillä tämä ei korvaansa lotkauttanut käskyilleni ja sanalliselle ohjaukselleni. Vieras koirakin tod.näk. olisi kuitenkin paremmin totellut. Tämä viime perjantaina neljä vuotta täyttänyt ja melkein saman verran kanssani elänyt ja touhunnut kaveri ei sen vertaa isäntäänsä kunnioittanut että olisi "istu" -käskyä totellut - suunnilleen kertaakaan koko reenien aikana!  Lienee turha mainita kuinka nuo harjoitusradat sujuivat...

Aika desperaadoksi vetää miehen. En pysty keksimään keinoja tähän ylikuumenemisongelmaan. Tarkoitus oli alkaa taas kisaamaankin, mutta melkoisen turhalta tuntuu lähteä kisaradoille koheltamaan. No, kai se Lilyn mielestä hauskaa olisi mennä vetämään esteet sileäksi ja ihan omassa järjestyksessä.

Vinkkejä?!!