Kolmen päivän reeniputki on takana ja oloni jokseenkin uupunut.

Torstai-iltana teimme parin viikon tauon jälkeen paluun oman agi-reeniryhmämme vuorolle Pirkkalan navetalla. Ohjelmassa oli alkuun vapaavalintaista esteharjoittelua, Anun opettaessa koirakolle kerrallaan yhtä pientä ohjausteknistä juttua. Me Teen kanssa jauhoimme taas vaihteeksi puomin kontakteja ja saimmekin homman aika hyvälle mallille - tai ainakin annoimme toistemme näin ymmärtää. Nimittäin siirtyessämme reenaamaan Anun oivallisen mutkikasta ja pitkää rataa kontaktit eivät sitten enää olleetkaan niin hyvin hanskassa. En minä vaan malta keskittyä niihin pitkää rataa vauhdilla edetessämme. Teme päättikin muuttaa tuon jälkeen taktiikkaansa kontaktien ohjaamisessa. Alamme kuulemma opetella huolellisesti sellaista, että en saa missään nimessä lähteä kontaktilta ennen kuin olen saanut siihen luvan. Lisäksi minut koitetaan saada itsenäisemmäksi kyseisten esteiden suorittajaksi alastulokontaktin "alla" olevan namikipon avulla. Juu tänne vain namia! Ehkä olenkin vain ollut ovela ja järkännyt näin itselleni kunnolla herkkuja. Kontaktien lisäksi ongelmia oli - yllätys yllätys - hypyissä.

Perjantai alkoikin sitten leppoisammin kyläilyllä. Kävimme emäntäni kanssa Siurossa polveansa potevan Tainan luona. Siellä sain viettää monta tuntia Fadon ja Lacen kanssa touhuten. Meidän touhut kylläkin ovat melkeinpä sitä, että "Farkku-poika" läähättää perääni ja minä koitan vältellä sitä, ja "Lassea" jäntskättää läsnäoloni niin ettei kunnon leikistä meinaa tulla mitään. Pikkuinen haluaisi kovasti ryhtyä kisailemaan, mutta aina kun olen menossa sitä kohti, niin mokoma kierähtää armoa anoen selälleen. Mutta tilanne sai yllättävän käänteen juuri kun olimme lähdössä kotiin. Lasse nimittäin rohkaistuikin haastamaan minut kunnon koirapainimatsiin! Voi sitä menoa; yhtenä pyörivänä ja kierivänä hampaiden, irvistysten, heiluvien häntien, sekä sätkivien ja mätkivien tassujen muodostamana karvapallona menimme pitkin olohuonetta. Tuosta löytyy muuten hauska kuva Fadon ja Lacen blogista. Olipa mukavaa päästä kunnolla kisailemaan! Upea päivä sai täyttymyksensä illalla etsintäreeneissä Niihamassa. Meillä on Marikan kanssa työn alla irtoaminen, eli minut pitäisi saada työskentelemään maastossa kauempana emännästäni. Hyvä reeni ja aika rankka myös. Uusien asioiden opettelu on raskasta, mutta ah niin antoisaa. Nautin, kun saan käyttää päätäni.

Tänään olikin sitten taas agilityn vuoro. Pääsimme aamupäivällä katsastamaan OK-koirien lämpimän hallin Nokialla, kun Taina, Kari & co. olivat estyneitä käyttämään omaa vuoroaan. Halli tuli hyväksi todettua. Tunti tiukkaa reeniä Teen ohjaamana ja M:n tiukasti "valmentamana" ja avustamana. Pääpaino vaihteeksi kontakteilla, mutta myös paljon pujottelua ja hyppyjä. Ja suosikkiestettäni putkea. Vitsi, se on se ääni joka putkesta lähtee, kun kepaat sen läpi täysillä! Aivan mahtavaa! Ja reenitkin menivät ainakin melkein putkeen. Nyt lepoa - aavistelen, että huomenna on ohjelmassa jotakin jännää...