Lauantai-aamuna varhain lähdin Marikan matkaan autolla kohti Urjalaa, missä oli emäntäni ensiapuryhmän perinteinen ea-leiri. Siellä sain viettää melkein koko pitkän päivän ulkosalla paikallisen metsästysmajan maastossa. Seurasin ihmisten touhuja ja pöhisin monessa mukana. Voin kertoa, että pääni oli kovilla kaiken tuon vahtimisen ja tarkkailun vuoksi. Välillä menin hieman sekaisinkin ja äidyin tomerasti vuhisemaan jopa tuntemilleni ihmisille. Myöhään illalla pääsimme Marikan kanssa asettumaan yöpuulle majan tupaan, mutta enhän minä siellä pystynyt vieraassa paikassa kaikenlaisten äänien keskellä rauhoittumaan. Niinpä olin loputtoman väsynyt kun tänään puolenpäivän jälkeen pääsimme kotiin, ja painuinkin välittömästi Temen iloisesti moikattuani sängyn alle lepäämään.
Kuuden jälkeen havahduin syvästä unestani hereille keskelle isäntäväkeni lähtövalmisteluita. Ulkoiluvaatteiden kahinasta ei voinut erehtyä, olimme selvästi koko lauma lähdössä jonnekin. Siispä ei muuta kuin ulos, autoon ja nokka kohti Mouhijärveä, kuten tulin huomaamaan. Oli jo melkein perinteeksi muodostuneen Lilyn lauman ja Aromäen poppoon sunnuntai-illan hallireenien aika. Perillä meitä jo odottikin bortsukaverini Lace Tainan ja Karin kanssa, sekä kummityttönsä Anni pk-collie Nelli mukanaan. Fado-parka ei tällä kertaa päässyt sisälle halliin.
Riemuni oli rajaton, kun huomasin että ohjelmassa olisi agilityä. Kari oli eilen ollut agility-guru Jaakko Suoknuutin koulutuksessa ja oli näkemänsä ja oppimansa pohjalta laatinut mielenkiintoisen radan. Se sisälsi ainoastaan hyppyjä ja yhden putken (joka muuten on musta ja olen aiemmin hieman vieroksunut sitä, mutta tällä kertaa sukelsin siihen epäröimättä), mutta niiden suoritustapa oli hauskan vaativa ja monipuolinen. Etenkin meidän koirien ohjaajat saivat pistää siinä parastaan ja kokeilla kaikenlaisia temppuja. Minä suoritin kehujen mukaan erittäin tarkasti radan jokaisella kerralla ja rimatkin pysyivät paikallaan. No, myönnetään että ne olivat normaalia alempana. Temen kanssa vedimme "jaakotukset", takaaleikkaukset ja sylikäännökset aika kivasti, kun otetaan huomioon ettei niitä ole vielä pahemmin tullut reenattua. Ja tuo "jaakotus" oli itse asiassa täysin uusi juttu. Sitä on hieman vaikea selittää, mutta siinä Teme päästi minut erään hypyn jälkeen hetkeksi tarkoituksella selkänsä taakse ja "veti" sieltä kädellään mukaansa taas eteenpäin seuraavaa estettä kohti. Hauska kikka, kiitokset Karille sen opettamisesta!
Tunnin reenailun jälkeen ajelimmekin sitten nälkäisinä kotiin ja pääsin evästettyäni taas ansaittuun lepoon. Huomenna taidan ottaa aika iisisti. Öitä!
Kari pitää Annin lähtölupaa malttamattomana odottavaa Nelliä aloillaan:
Minä ja Lace katselemme touhua vähintään yhtä malttamattomina:
Arvatkaa kuka on hyvin uninen:
Kommentit