Jahas, hetkeen ei ole tullut tarinoitua. Sitten viime kirjoituksen, laumamme elämässä on tapahtunut jos jonkinlaista. Ensiksi täytyy mainita, että Marika sai puserrettua gradunsa valmiiksi - loistavaa! Lily taas on hieman sairastellut, mikä ei sitten niin loistavaa olekkaan. Tuossa kuun alkupuolella otuksemme alkoi oirehtia korviansa. Tämä ilmeni esim. pään ravisteluna, etenkin välittömästi, jos neiti haukahti. No, kävimme luonnollisesti lääkärissä, missä tohtori asiaa tutkailtuaan ja tuumailtuaan epäili korvien "pienissä ilmanvaihtokanavissa" (hetken epäilin olevani tekemisissä LVI-insinöörin kanssa) olevan turvotusta. Pisti pieneen sitten kortisonipiikin ja määräsi viikon huilia reenaamisesta (ja kortisonin vuoksi kuukauden kisakiellon). Kortisoni tuntui vaivaan tepsineenkin, kunnes sitten eilen L. taas pari kertaa ravisti päätään, ikään kuin kaikki ei olisikaan kunnossa. Nyt täytyy tarkkailla jatkuuko oireilu, ja pitääkö meidän jälleen poiketa tytsyn kauhistukseksi tohtorin luona. Tänään näyttää toistaiseksi tilanne hyvältä, eli ei oireilua.

Tänään sitten laumamme peruskuvioihin tuli uusi käänne, jolla saattaa olla mullistavia vaikutuksia elämäämme. Oikeastaan tämä käänne sai alkunsa torstai-iltana, jolloin bongasin TamSKin sivuilta ilmoituksen, jossa etsittiin 15 kk. ikäiselle labradorinnoutajatytölle uutta kotia, erään perheenjäsenen allergisuuden vuoksi. Olemme jo pitempään miettineet, että voisimme Lilylle ottaa kaverin ja ajatuksena on ollut, että koira voisi olla jo vähän vanhempikin, sekä mielellään rauhallinen ja tasainen perusluonteeltaan. Näin se voisi hieman tasapainottaa Lilyn koohotusta ja kohellusta. Soitimme tämän Sandran emännälle ja sovimme sitten täksi päiväksi tutustumiskäynnin perheen luokse.

Lilyn otimme luonnollisesti mukaamme Sandraan tutustumaan. Hieman tilanne jännitti juuri tämän koirien kohtaamisen vuoksi; olisihan se ollut kauheaa, jos nuo eivät olisi ollenkaan tulleet keskenään toimeen. Ennakkoon ajattelimme, että Lily varmaankin tulee olemaan aluksi varautunut Sasaa kohtaan. Ja näinhän siinä kävikin. Sasa innostui kovasti koiravieraastaan, mutta L. tyytyi välttelemään ja toisen liian lähelle tullessa näyttämään hampaitaan ja varoittamaan bortsumaisella napsuttelulla. Melkoista kiertelyä ja kaartelua oli siis luvassa. Tämän perheen viiteen ihmisjäseneen Lily suhtautui huomattavasti suopeammin, käyden keräämässä huomiota ja rapsutuksia kaikilta tasapuolisesti. Hiljalleen koirat alkoivat paremmin tottumaan toisiinsa ja Lilykin innostui jo leikkisään takaa-ajoon ja pieneen painiskeluunkin. Toki L. selvästi pyrki osoittamaan olevansa vanhempi ja Sasaa ylempänä hierarkiassa. Perusteellisen vierailun aikana ehdimme tekemään yhteisen lenkinkin läheisessä metsässä, missä koirat saivat juoksennella vapaana. Innoissaan ne siellä säntäilivätkin, Lilyn ravatessa paimenkoiramaisesti ihmisen luota ihmisen luo varmistamassa porukan pysyminen koossa ja Sasan kylpiessä noutajamaisesti lähes jokaisessa ojassa sekä isommassa lätäkössä. Muuten tytöt touhusivat oikein sopuisasti, mutta kerran välillensä tuli pieni rähäkkä, kun Sasa ilmeisesti hieman rohkaistuttuaan koitti Lilyyn törmäämällä ja tälle murahtamalla asemaansa. No, pienellä murinalla ja hampaiden näyttämisellä siitä selvittiin. Sama tilanne toistui vielä kerran takaisin sisälle päästyämme. Sasa ei siis aivan suoralta kädeltä tuntunut suostuvan alistumaan Lilylle. Saapa nähdä kuinka tilanne kehittyy, kun Sasa tulee tiistaina meille pariksi päiväksi kokeilemaan, kuinka elo laumassamme sujuisi.

Jäämme mielenkiinnolla ja innostuneina tuota odottamaan, sillä Sasa vaikutti todella ihanalta, lempeältä, touhukkaalta ja viisaalta koiralta. Oikein mielellämme me tuollaiselle kaverille uuden kodin tarjoaisimme.
Sasan perheelle paljon kiitoksia mukavista hetkistä ja vieraanvaraisuudestanne!